Kasvavan Espoon haasteet

Espoo kasvaa ja se asettaa haasteita kaupungin kehityksen johtamiselle. Keskeinen haaste on Espoon asukasluvun kasvun mukana tuleva palvelutarpeen kasvun rahoittaminen. Viimeisen viiden vuoden aikana Espoo on kavanut suomalaisen keskikokoisen kunnan väkiluvun verran. Espooseen on muuttanut noin 21 000 uutta asukasta.

21 000 uutta espoolaista

Ajattelen, että ensisijainen syy asunipaikan määrittymiselle on työ. Muutimme itse vuonna 2010 Espooseen vaimoni töiden perässä. Rovaniemellä opettajan viran saanti olisi tuolloin vaatinut keskimäärin 11 vuotta. Uudellamaalla opettajan viran pystyi varmistamaan huomattavasti nopeammin. Perässämme moni muukin on löytänyt elämälleen seuraavan vaiheen Espoosta.

Asukasmäärän kasvu tarkoittaa, että alueen yritykset kasvavat ja tuovat työtä, jonka perässä osaajat sijoittuvat alueelle. Selkeä enemmistä espoolaisista talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Tämä tarkoittaa, että kaupunkiin muutetaan mm. opiskelemaan, aloittamaan uraa, sekä muodostamaan perhettä.

Jokainen espoolainen voi huomata kaupungin kasvun omassa ympäristössään asuntorakentamisen ja uusien palvelujen syntymisen myötä. Kasvu vaatii investointeja kaupungin ns. alustaan - asumisen mahdollistaviin rakennushankkeisiin, veden ja lämmön tarjoavaan infrastruktuuriin, liikkumisen mahdollistaviin tie- ja väyläinvestointeihin sekä liikkumisen palveluihin. Nämä muodostavat mahdollisuudet alueelle sijoittumiselle ja työpaikkojen työvoiman saannille. Espoo on investoinut ja investoi merkittävästi liikkumiseen mm. metron ja raidejokerin muodossa. Miksi liikkumiseen sitten pitää investoida näin paljon?

Liikkumiseen panostaminen on tärkein palvelu yrityksille

Espoo on toteuttanut yrityspalveluiden kehittämiseksi kyselytutkimuksen kaupungissa toimiville yrityksille. Kyselyn pohjalta laaditussa raportissa selviää, että yritykset listaavat näkökulmastaan tärkeimmiksi palveluiksi neuvonta- ja tukipalvelut sekä hyvät kulku- ja liikenneyhteydet. Hyvät liikenneyhteydet, liikennepolitiikka ja infran kehittäminen yhdessä nousevat toiseksi tärkeimmäksi syyksi, jonka vuoksi yritykset arvioivat Espoota myönteiseksi toimintaympäristöksi. Kysyttäessä mielikuvatekijöitä liikenne ja yhteydet määrittyvät tärkeimmäksi mielikuvatekijäksi yritystoiminnan edellytyksiä arvioitaessa. Samalla tälle alueelle toivotaan myös huomattavaa kehitystä tulevaisuudessa. Erityisesti kehityskohteeksi toivotaan julkisen liikenteen tarjontaa. Yritysten sijoittumiseen liittyvänä suositteluperusteena hyvät liikenneyhteydet nousevat toiseksi 26%:n osuudella vastaajista. (Lähde: Espoo yritysten toimintaympäristönä 2020)

Palvelutarpeen kasvu vaatii investointeja palveluverkkoon ja uusiin työtehtäviin

Samalla kun tarvitaan panostuksia infraan, tarvitaan panostuksia myös palveluihin. Uudet asukkaat tuovat mukanaan myös kasvavan palvelutarpeen mm. terveydenhuollon, päiväkotien, koulujen ja esimerkiksi toimitilojen tarpeen muodossa. Palveluja tarjoavien organisaatioiden koko ja märää kasvaa. Tarvitaan lisää hoitajia, opettajia, viestinnän ammattilaisia, tilojen kunnosta vastaavia teknikoita ja kaupan alan ammattilaisia. Palveluverkon kehittäminen vaatii uusien päiväkotien ja koulujen perustamista, olemassa olevien peruskorjaamista ja uusia toimipisteitä palveluille. Espoo on investoinut muun muassa uuteen sairaalaan, investoi uusiin koulurakennuksiin ja olemassa olevan tilakannan korjaamiseen. Tämä on ollut varautumista ja valmistautumista kestävästi tähän toteutuneeseen kehitykseen.

Jotta kaupunki säilyy kuntalaisten näkökulmasta toimivana, peruspalvelujen kuten päiväkodin, koulun, kaupan ja huoltoasemien tulee löytyä läheltä. Peruspalveluihin ei pitäisi tarvia matkustaa, vaan päästä mieluusti kävellen. Terveyskeskusten, sairaalan, postin, pankin tai harrastuspaikkojen sekä uimahallien pitää löytyä kohtuullisen matkan päästä.

Etupainoisuus luo haasteen taloudelle

Suurin osa infra- ja palveluinvestoinneista tulee tehdä etupainoisesti, jotta kasvu rakentuu kestävästi. Tämä on muodostanut keskeisen haasteen Espoolle talouden näkökulmasta. Verotulojen kehittyminen tapahtuu viiveellä ja investointeja on ollut pakko toteuttaa lainarahoituksella. Käytännössä lainansietokyky on edellytys sille, että kaupunki ja alueen yritykset voivat kasvaa kestävästi. Kaupunki hankkii rahoitusta verotulojen ja palvelumaksujen lisäksi omaisuutta myymällä, tiloja vuokraamalla ja esim. maanluovutuksesta saatavista tuloista.

Espoosta kerätyt verot eivät palaudu valtion tulonjaon kautta samassa suhteessa alueelle, vaan kerätyt verot kohdentuvat valtion budjetissa myös muualle Suomeen. Suunnitteilla oleva sote-uudistus rokottaa kaupunkeja rahoitusmallillaan niin, että muuttovoittoisen kaupungin toimintavara pienenee edelleen. Tulonsiirrot itseasiassa ovat näin kasvavien alueiden keskeinen haaste.

Espoolaisena päättäjänä toivon tietysti palvelujen toimivan myös muualla Suomessa, mutta huoli kohdistuu siihen, että millaiseksi espoolaisten palvelutaso muutosten jälkeen määrittyy. Pahimmillaan vaikutukset näkyvät tärkeimmissä palveluissamme esimerkiksi kouluissa.

Miten tämä haaste sitten tulisi ratkaista?

Kaupungin omien tulorahoituskanavien pohjautuessa verotukseen ja rajalliseen määrään muita rahoitustapoja talouden keinovalikoimana on nostaa kunnallisveroa, palvelumaksuja tai pienentää toimintakuluja. Tietysti lisäksi on mahdollisuus hakea rahoitusta ulkopuolelta.

Toimintakuluihin puuttuminen vaikuttaa kykyyn palvella kuntalaisia. Omassa ajattelussani vaikeissa päätöstilanteissa yleensä parhaaseen ratkaisuun pääsee vaihtoehtoja lisäämällä.

Tähän myös kaupunki on tarttunut. Esimerkiksi tilatarpeita ratkaistaan tiloja vuokraamalla ulkoa tai muodostamalla yhteisiä palvelumalleja yksityisten toimijoiden tai vakavaraisten rahoittajien, kuten eläkevakuutusyhtiöiden kanssa. Kouluhankkeiden rahoitusta toteutetaan esimerkiksi Public Private Partnership-yhteistyönä tai leasing-mallilla. Koulujen rakennushankkeita toteutetaan vakioituina ja tuotantotehokkaina mallikouluina.

Oma analyysini on se, että kasvun myönteistä kehää ei pidä rikkoa leikkaamalla toimintakuluja tarpeettomasti. Toimintamallien kehittäminen ja matalan koron lainarahoitus ovat keinoja pakollisten investointien toteutukseen. Tulevina vuosina investointien osalta täytyy tehdä hyvin tarkkaa analyysia siitä mitkä kohteet ovat sellaisia joita lähdetään toteuttamaan.

Tämä tarkoittaa hankkeiden priorisointia. Peruspalveluiden tarpeiden täyttöön tulee pystyä edelleen investoimaan. Yhtenä mahdollisena keinona rahoituksen järjestämisessä näen myös veroasteen maltillisen korottamisen nykyiseltä matalta tasolta.

Uusiin toimintamuotoihin panostaminen ja uusien kustannustehokkaiden järjestämistapojen aktiivinen kehittäminen on myös keino, jolla pystytään kohonneeseen palvelutarpeeseen vastaamaan. Tärkeimpänä asiana kasvun tukemisen näkökulmasta näen, että yritysten tarvitseman työvoiman on voitava edelleen muuttaa Espooseen. Yhdyskuntarakennetta tulee suunnitella niin, että entistä keskitetymmällä palveluverkolla pystytään palvelemaan kasvavia tarpeita.

Tästäkin syystä Espoossa tulee panostaa kaupunkimaiseen rakenteeseen, jossa asumisen, liikkumisen ja palveluiden taso pystytään paremmin varmistamaan. Kaupunkirakenteen suunnittelu on tässä mielessä vahvasti myös menojen suunnittelua.

Näillä keinoilla pystytään kestävästi pääsemään kiinni tulevaisuudessa työllisen väestön mukanaan tuomaan kasvavaan tulovirtaan. Samalla täytyy haastaa hallitusta ja eduskuntaa aktiivisesti tukemaan kasvavia alueita infrastruktuurihankkeissa.

Toimiva suhde luontoon on vastavuoroinen

Keskusteluissa ihmisten kanssa, todella moni sanoo, että luonto on heille henkireikä ja vastapaino arjelle. Luonto tarjoaa täysin erilaisen ympäristön, kuin missä toimimme arjessa. Arjen reunaehdot luo aikataulut ja kalenteri. Kun vaihdamme rennommat vaatteet, lenkkarit jalkaan ja suuntaamme luontoon kaikki tuntuu olevan toisin. Kellona toimii Aurinko. Oma kehomme on kulkuneuvomme. Olemme vapaat ja palautuminen voi alkaa.

Kiireisen työelämän tai lapsiperherutiinien katkaisun arvon toteaa jokainen, joka luontoon lähtee . Yhteisen ympäristömme tarjoama mahdollisuus rentoutumiseen on tänään arvokkaampaa kuin koskaan. Pidän toimivaa suhdetta luontoon erittäin tärkeänä. Luonto on kaikkien luksusta, jolle ei aseteta hintaa.

Vapauden tunteen lisäksi koen, että perheen kanssa retkeily ja intohimoni perhokalastus antavat minulle myös aina mahdollisuuden oppimiselle. Luonnossa liikkumisen ja toimimisen taidot kertyvät kerta toisen jälkeen. Kahlatessani veteen ja keskittyessäni perhon uittoon ympärillä virtaava joki rauhoittaa sekä pystyn oppimaan myös uusien taitojen lisäksi itsestäni. 

Työssä ja politiikassa minua ohjaavat yhteiset tavoitteet, luonnossa asiat ovat konkreettisesti omissa käsissä. Näistä molempia tarvitaan mielestäni kotiarjen toimivuuden ja läheisten rakkauden lisäksi siihen, että voin kokea täyttymystä.

Toimivan kaupungin ja vapaan luonnon tasapaino vaatii työtä sekä näkemystä päätöksenteossa. Koen vahvasti, että meidän on huolehdittava luonnosta,  koska se on osa sitä mikä meitä yhdistää. Luonto tarjoaa valtavasti, mutta toimiva suhde on vastavuoroinen. Jos näemme luonnon vain hyvinvointimme välineenä toimintamme kuluttaa luontoa ja voimme menettää asioita, joita emme saa koskaan takaisin. Siksi lähimetsän puiden kaataminen tai kallion räjäyttäminen täytyy tehdä vakaasti harkiten ja tiedostaen toiminnan fataali luonne. 

En pidä kommenteista, joissa sanotaan, että luontoa riittää kyllä muualla. Että tähän rakentaminen tai luonnonvarojen hyödyntäminen tässä ja nyt ovat välttämättömiä hyvinvointimme kannalta. Sellaisilla päätöksillä luonto ei lisäänny siellä muualla, vaan me ihan todella menetämme sen mikä on lähellämme ja omaamme. Lähiluonnon väheneminen ja ympäristön kurjistuminen on myös eriarvoistavaa. Jos luontoa ei ole enää kävelyetäisyydellä tai julkisten päässä, luonto ei ole enää kaikkien luksusta, vaan saavutettavuudesta tulee eriarvoistava tekijä. 

Kun olen nauttinut luonnosta paikassa, jonka tilalle on rakennettu tai kulkenut metsässä, joka on sittemmin kaadettu tai kun näen ennen kalaisan joen kurjistuneen tilan koen menettäväni mahdollisuuden yhteyteen itseni kanssa.

Meidän täytyy huolehtia kalakannoistamme rajoittamalla kalastusta siellä missä kannat vähenevät. Meidän täytyy panostaa virtavesien kunnossa pitoon ja kutusorakoihin, jotta kannat voivat elpyä toimintansa lopettaneen tehtaan tai puretun padon jälkeen jäljelle jäävässä uomassa. On kysymys sitten Kemijoen kalateistä lohelle tai Espoonjoen alkuperäisen taimenkannan elinoloista, niihin vaikuttavista päätöksistä ovat vastuussa poliitikot kunnissa ja lainsäätäjät eduskunnassa. Lopulta vastuu siitä ketkä päätöksiä tekevät ovat jokaisella äänioikeutetulla.

Yksinkertaistettuna kysymys on siitä mitkä arvot sinä asetat edelle kaupunkimme kehityksessä?

Tilannekuvaa sosiaalisesta etäisyydestä

Pääministeri Marinin ilmoitus voimaan tulevista rajoituksista maaliskuun 2020 lopussa oli vaikuttava tapahtuma. Tilanne oli ainutlaatuinen. Koskaan rauhan aikana ei ollut tehty vastaavia rajoituksia ihmisten arkeen. Omalla kohdallani Marinin ilmoituksen vieläkin ainutlaatuisemmaksi teki ympäristö missä sitä katselin. Espoon kaupunginhallitus kokoontui seuraamaan tiedonantoa kokouksen lopuksi. Olimme juuri tehneet päätöksiä keskeisistä varautumislinjauksista Espoossa.

Neuvotteluhuone, johtavat virkamiehet kollegat ympärillä - kaikki ihmisiä, jotka ovat erityisessä roolissa sen suhteen miten rajoitusten vaatima arki toteutetaan Espoossa. Huomasin terävöityväni ja halusin painaa mieleen hetken.

Nyt takana on noin neljä viikkoa sosiaalista etäisyyttä, etätyötä ja täysin erilaista arkea kuin kukaan ajatteli vielä muutamaa kuukautta aiemmin. Perheemme siirtyi tuon kyseisen viikon aikana etäopiskeluun, etäopetukseen ja etätyöhön. Saman katon alla eskari, koululainen, opettaja ja yksi työmies. Olemme luontevasti siirtyneet uusien sääntöjen mukaiseen arkeen. Päivää rytmittää lasten tehtävien ohjaus, ulkoilut ja ruokailut. Kauppareissut on keskitetty yhteen kertaan viikossa. Viikonloppuisin on panostettu ulkoiluun ja luontoon. Itse olen virittänyt kalastusvälineet siian ongintaan ja pystynyt sitä muutamina päivinä pojan kanssa harrastamaan työpäivän jälkeenkin. Pihalla on tehty pieniä askareita, joita pystytään jatkamaan seuraavina viikkoina. Kevät on edennyt aika huomaamattakin ja suurin ilo on ollut valon määrän lisääntyminen erityisesti illoissa.

Omien töiden puolesta siirtyminen täysipainoiseen etätyöhön ei ole vaatinut suuria muutoksia. Olen aiemminkin pyrkinyt tekemään viikottain etätöitä, joten rutiini on olemassa. Tapaamiset asiakkaiden ja tiimien kanssa ovat toimineet hyvin etänä ja hoidettavat asiat sujuvat verkkoympäristöissä toimivilla sovelluksilla. Etätyön edellytyksiä olen pyrkinyt parantamaan mahdollisuuksien mukaan. Muun muassa parin sohvalta tehdyn viikon jälkeen aloin rakentamaan omaa työpistettä, johon hankin jopa sähköpöydänkin. Kuntoilua olemme edistäneet työkavereiden kanssa muutaman kerran viikossa vedettävällä etätreenillä, jossa nyt on ollut ohjelmassa kehonpainoharjoittelua.

Tunnistan hyvin, että olen erittäin etuoikeutetussa asemassa. Olen pystynyt toteuttamaan sosiaalisen etäisyyden ottamista erittäin hyvin. Työni on joustanut tilanteeseen ja taloudellisesti olen juuri nyt hyvässä tasapainossa. Tiedostan hyvin, että oma tilanteeni ei kuvaa sitä millaisiin haasteisiin ihmiset ovat joutuneet vastaamaan koronaviruksen myötä. Tiedostan, että yritystoiminnan väheneminen asiakkaiden katoamisen myötä, perhearjen toteuttaminen yksinhuoltajaperheessä tai puute turvallisesta ympäristöstä omassa kodissa ovat musertavia. Terveydenhuollon ammattilaiset toteuttavat ammattiaan altistamalla itsensä riskiin. Jokainen näissä tilanteissa tarvitsee tukemme.

Voi pitää todennäköisenä, että ne yritykset, jotka ovat panostaneet digitalisaatioon viimeisten vuosien aikana ovat koronaviruksen aikana voittajia. Nämä yritykset eivät tarvitse lisäinvestointeja vaikeassa tilanteessa ja paine toiminnan muutoksesta on otettu vastaan omaehtoisesti ja omaan tahtiin aiemmin. Tässä mielessä digitaalinen transformaatio on ollut osa yritysten varautumista, uusien lainalaisuuksien ja ehtojen maailmaan mukautumista. Useat asiakkaat ovat pystyneet keventämään varautumista jo ensimmäisten viikkojen jälkeen.

Millaiseksi työelämämme muotoutuu tämän muutoksen kautta on paljon kiinni meistä jokaisesta. Itse olen pyrkinyt muistamaan niitä myönteisiä puolia, jotka tilanne on tuonut: kahden tunnin päivittäinen työmatka julkisilla on jäänyt pois, erilaiset luottamustehtävien kokoukset ovat siirtyneet etäkokouksiksi, tapaamisissa keskitytään osallistuvien ihmisten tunteisiin ja tilanteisiiin sekä minullla on ollut huomattavasti enemmän aikaa perheen yhteisille askareille. Näiden muutosten tuottamien hyötyjen haluaisin jatkuvan myös tulevaisuudessa.

Vuosi 2018

Vuosi pakettiin.

Lyhyesti voisi niputtaa sanomalla, että kyyti on ollut kovaa, mutta sitä osasin odottaa.

Perheen parissa tätä vuotta on erityisesti siivittäneet arjen kuvioiden lisäksi lasten harrastukset jalkapallon, voimistelun ja teatterin parissa. Keväällä uutena harrastuksena kumpikin lapsista aloitti jalkapalloilun KaPyssa. Se on ollut erittäin antoisaa ja heitä liikunnallisesti kehittävää. Nyt syksyllä tyttären harjoittelussa on painottunut Team Gym ja se on tiedossa, että vuosi käynnistyy joukkuevoimistelun parissa. Kesällä matkustimme Pargaan Kreikkaan ja vuoden aikana on tehty useita reissuja tänne Lappiin, missä perinteisesti vaihdamme vuotta ja missä näitäkin ajatuksia vedän nyt yhteen. 

Omalta osaltani otin vuoden 2018 vastaan valmiina uusiin haasteisiin. Vuoden alussa aloitin töissä uudessa roolissa asiakkuusjohtajana ja otin vastaan tehtävän Espoon vihreiden puheenjohtajana. Luottamustehtävien osalta jatkoin työtä Espoon kaupungin hallituksen varajäsenenä ja tila- ja asuntojaoston jäsenenä. Uutena tehtävä olen päässyt tutustumaan taiteen viennin edistämiseen Frame-säätiön valtuuskunnan jäsenenä. 

Työssä arkea on määrittäneet itselleni uusien asiakkaiden kanssa tehtävän yhteistyön syventäminen. Hyvän haasteen on tarjonnut oman osaamisen soveltaminen eläkevakuuttamisen, vakuutuspalveluiden, terveyspalveluiden ja brändivetoisen kuluttajabisneksen kehittämiseen. 

Vuoden 2018 yli 200 asiakastapaamista on opettaneet paljon suomalaisten yritysten tilasta, tavoitteista, käynnissä olevista muutoksista ja haasteista. Sisällöllisesti antoisinta työssä on ollut ymmärtää millaisia tilanteita yritysten asiantuntijat kohtaavat sekä kuinka arkea käännetään tavoitteiden suuntaan. Luonnollisesti kiinnostavaa on ollut myös se miten Solitan osaamista voidaan tuoda käyttöön haastavien kysymysten ratkaisemisessa.

Parhaimillaan tämä on tarkoittanut sitä, että olemme voineet tuoda tarvittavan osaamisen täysipainoisesti osaksi asiakkaan organisaatiota tai sitä että olemme tuottaneet kokonaisvastuulla asiakkaalle vaativaa kokonaisuutta, jonka onnistuneeseen toteutukseen tarvitaan käyttöön monipuolisesti asiantuntijoidemme osaamista. Nämä työt ovat sisältäneet uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä, erittäin kriittisten palvelukokonaisuuksien toteutusta datan alueella, tekoälyn ja datatutkimuksen hyödyntämistä uusilla alueilla sekä kannattavuuden kasvuun tähtääviä palvelukehityshankkeita.

Vihreissä olen tehnyt töitä sen eteen, että yhdistystoiminnan ohjaamiseen ja suunnitteluun on voitu tuoda uudenlaisia lähestymistapoja hyödyntämällä esimerkiksi design sprinttejä, luovia suunnittelumenetelmiä sekä parantamalla toiminnan johtamista ja mittaamista.

Espoon kaupungin päätöksenteossa tavoitteeni on ollut tuoda toimintaan entistä enemmän tiedolla johtamista, datan hyödyntämistä ja palvelumuotoilua palvelukehityksessä sekä lisää skenaarioajattelua strategisiin kysymyksiin, joissa päätetään kymmenien ja satojen miljoonien julkisten varojen käytöstä. 

On se elämä muutakin kuin tehtäviä ja tavoitteita. Tähtihetkinä vuodesta jäävät mieleen lasten ja perheen kanssa tehdyt reissut, heidän jakamat kokemukset, ystävien kanssa vietetyt hetket ja oma pieni kalareissuni Torniojoelle. Olen ollut äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut tukea ystäviä ja mentoroida työkavereita heidän poluillaan ja haasteissaan. Pienenä yksityiskohtana täytyy mainita, että olen saanut paljon äänikirjojen kuuntelusta päivittäin työmatkoilla ja vapaa-ajalla. Parikymmentä kirjaa vuodessa on avanneet ajattelua huomasti ja arkiset askareet ovat taittuneet vaivattomasti. Ne ovat asioita, jotka saavat voimavarojani kuvaavan lasin täyttymään.

Vuosi on opettanut paljon myös siitä, että tarvitaan aikaa ajattelulle, jotta asiat pysyvät omissa käsissä ja käytän voimavarojani oikein. Olen myös ollut kiusallisen tietoinen niistä asioista, jotka olen joutunut sulkemaan pois. Näistä olen kaivannut eniten säännöllistä kuntoilua. Kuormitus on ollut paikoin kovaa ja on se väsyttänyt kehoa ja mieltä. Lepoon ja palautumiseen panostaminen ovat olleet asioita, jotka ovat saaneet kuorman pysymään kuitenkin, jossei tasapainossa niin kyydissä. Suuri kiitollisuuden aihe on ollut myös se, että olen pystynyt kanavoimaan itseni toteuttamisen tarvetta hyvin näiden arkeen liittyvien tekemiseen kautta.

Juuri nyt, kun olen pystynyt muutaman päivän palautumaan ja lepäämään, olen kokenut tämän yhteenvedon kirjoittamisen tärkeäksi itselleni. Tämä on minulle osa etäisyyden ottamista ja asioiden prosessointia, jotta pystyn paremmin ymmärtämään omia tuntemuksia ja ajatteluani.

Kuva: S.Kontion vielä julkaisemattomasta sarjasta. Tiedustelut kauttani.