Kasvavan Espoon haasteet

Espoo kasvaa ja se asettaa haasteita kaupungin kehityksen johtamiselle. Keskeinen haaste on Espoon asukasluvun kasvun mukana tuleva palvelutarpeen kasvun rahoittaminen. Viimeisen viiden vuoden aikana Espoo on kavanut suomalaisen keskikokoisen kunnan väkiluvun verran. Espooseen on muuttanut noin 21 000 uutta asukasta.

21 000 uutta espoolaista

Ajattelen, että ensisijainen syy asunipaikan määrittymiselle on työ. Muutimme itse vuonna 2010 Espooseen vaimoni töiden perässä. Rovaniemellä opettajan viran saanti olisi tuolloin vaatinut keskimäärin 11 vuotta. Uudellamaalla opettajan viran pystyi varmistamaan huomattavasti nopeammin. Perässämme moni muukin on löytänyt elämälleen seuraavan vaiheen Espoosta.

Asukasmäärän kasvu tarkoittaa, että alueen yritykset kasvavat ja tuovat työtä, jonka perässä osaajat sijoittuvat alueelle. Selkeä enemmistä espoolaisista talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Tämä tarkoittaa, että kaupunkiin muutetaan mm. opiskelemaan, aloittamaan uraa, sekä muodostamaan perhettä.

Jokainen espoolainen voi huomata kaupungin kasvun omassa ympäristössään asuntorakentamisen ja uusien palvelujen syntymisen myötä. Kasvu vaatii investointeja kaupungin ns. alustaan - asumisen mahdollistaviin rakennushankkeisiin, veden ja lämmön tarjoavaan infrastruktuuriin, liikkumisen mahdollistaviin tie- ja väyläinvestointeihin sekä liikkumisen palveluihin. Nämä muodostavat mahdollisuudet alueelle sijoittumiselle ja työpaikkojen työvoiman saannille. Espoo on investoinut ja investoi merkittävästi liikkumiseen mm. metron ja raidejokerin muodossa. Miksi liikkumiseen sitten pitää investoida näin paljon?

Liikkumiseen panostaminen on tärkein palvelu yrityksille

Espoo on toteuttanut yrityspalveluiden kehittämiseksi kyselytutkimuksen kaupungissa toimiville yrityksille. Kyselyn pohjalta laaditussa raportissa selviää, että yritykset listaavat näkökulmastaan tärkeimmiksi palveluiksi neuvonta- ja tukipalvelut sekä hyvät kulku- ja liikenneyhteydet. Hyvät liikenneyhteydet, liikennepolitiikka ja infran kehittäminen yhdessä nousevat toiseksi tärkeimmäksi syyksi, jonka vuoksi yritykset arvioivat Espoota myönteiseksi toimintaympäristöksi. Kysyttäessä mielikuvatekijöitä liikenne ja yhteydet määrittyvät tärkeimmäksi mielikuvatekijäksi yritystoiminnan edellytyksiä arvioitaessa. Samalla tälle alueelle toivotaan myös huomattavaa kehitystä tulevaisuudessa. Erityisesti kehityskohteeksi toivotaan julkisen liikenteen tarjontaa. Yritysten sijoittumiseen liittyvänä suositteluperusteena hyvät liikenneyhteydet nousevat toiseksi 26%:n osuudella vastaajista. (Lähde: Espoo yritysten toimintaympäristönä 2020)

Palvelutarpeen kasvu vaatii investointeja palveluverkkoon ja uusiin työtehtäviin

Samalla kun tarvitaan panostuksia infraan, tarvitaan panostuksia myös palveluihin. Uudet asukkaat tuovat mukanaan myös kasvavan palvelutarpeen mm. terveydenhuollon, päiväkotien, koulujen ja esimerkiksi toimitilojen tarpeen muodossa. Palveluja tarjoavien organisaatioiden koko ja märää kasvaa. Tarvitaan lisää hoitajia, opettajia, viestinnän ammattilaisia, tilojen kunnosta vastaavia teknikoita ja kaupan alan ammattilaisia. Palveluverkon kehittäminen vaatii uusien päiväkotien ja koulujen perustamista, olemassa olevien peruskorjaamista ja uusia toimipisteitä palveluille. Espoo on investoinut muun muassa uuteen sairaalaan, investoi uusiin koulurakennuksiin ja olemassa olevan tilakannan korjaamiseen. Tämä on ollut varautumista ja valmistautumista kestävästi tähän toteutuneeseen kehitykseen.

Jotta kaupunki säilyy kuntalaisten näkökulmasta toimivana, peruspalvelujen kuten päiväkodin, koulun, kaupan ja huoltoasemien tulee löytyä läheltä. Peruspalveluihin ei pitäisi tarvia matkustaa, vaan päästä mieluusti kävellen. Terveyskeskusten, sairaalan, postin, pankin tai harrastuspaikkojen sekä uimahallien pitää löytyä kohtuullisen matkan päästä.

Etupainoisuus luo haasteen taloudelle

Suurin osa infra- ja palveluinvestoinneista tulee tehdä etupainoisesti, jotta kasvu rakentuu kestävästi. Tämä on muodostanut keskeisen haasteen Espoolle talouden näkökulmasta. Verotulojen kehittyminen tapahtuu viiveellä ja investointeja on ollut pakko toteuttaa lainarahoituksella. Käytännössä lainansietokyky on edellytys sille, että kaupunki ja alueen yritykset voivat kasvaa kestävästi. Kaupunki hankkii rahoitusta verotulojen ja palvelumaksujen lisäksi omaisuutta myymällä, tiloja vuokraamalla ja esim. maanluovutuksesta saatavista tuloista.

Espoosta kerätyt verot eivät palaudu valtion tulonjaon kautta samassa suhteessa alueelle, vaan kerätyt verot kohdentuvat valtion budjetissa myös muualle Suomeen. Suunnitteilla oleva sote-uudistus rokottaa kaupunkeja rahoitusmallillaan niin, että muuttovoittoisen kaupungin toimintavara pienenee edelleen. Tulonsiirrot itseasiassa ovat näin kasvavien alueiden keskeinen haaste.

Espoolaisena päättäjänä toivon tietysti palvelujen toimivan myös muualla Suomessa, mutta huoli kohdistuu siihen, että millaiseksi espoolaisten palvelutaso muutosten jälkeen määrittyy. Pahimmillaan vaikutukset näkyvät tärkeimmissä palveluissamme esimerkiksi kouluissa.

Miten tämä haaste sitten tulisi ratkaista?

Kaupungin omien tulorahoituskanavien pohjautuessa verotukseen ja rajalliseen määrään muita rahoitustapoja talouden keinovalikoimana on nostaa kunnallisveroa, palvelumaksuja tai pienentää toimintakuluja. Tietysti lisäksi on mahdollisuus hakea rahoitusta ulkopuolelta.

Toimintakuluihin puuttuminen vaikuttaa kykyyn palvella kuntalaisia. Omassa ajattelussani vaikeissa päätöstilanteissa yleensä parhaaseen ratkaisuun pääsee vaihtoehtoja lisäämällä.

Tähän myös kaupunki on tarttunut. Esimerkiksi tilatarpeita ratkaistaan tiloja vuokraamalla ulkoa tai muodostamalla yhteisiä palvelumalleja yksityisten toimijoiden tai vakavaraisten rahoittajien, kuten eläkevakuutusyhtiöiden kanssa. Kouluhankkeiden rahoitusta toteutetaan esimerkiksi Public Private Partnership-yhteistyönä tai leasing-mallilla. Koulujen rakennushankkeita toteutetaan vakioituina ja tuotantotehokkaina mallikouluina.

Oma analyysini on se, että kasvun myönteistä kehää ei pidä rikkoa leikkaamalla toimintakuluja tarpeettomasti. Toimintamallien kehittäminen ja matalan koron lainarahoitus ovat keinoja pakollisten investointien toteutukseen. Tulevina vuosina investointien osalta täytyy tehdä hyvin tarkkaa analyysia siitä mitkä kohteet ovat sellaisia joita lähdetään toteuttamaan.

Tämä tarkoittaa hankkeiden priorisointia. Peruspalveluiden tarpeiden täyttöön tulee pystyä edelleen investoimaan. Yhtenä mahdollisena keinona rahoituksen järjestämisessä näen myös veroasteen maltillisen korottamisen nykyiseltä matalta tasolta.

Uusiin toimintamuotoihin panostaminen ja uusien kustannustehokkaiden järjestämistapojen aktiivinen kehittäminen on myös keino, jolla pystytään kohonneeseen palvelutarpeeseen vastaamaan. Tärkeimpänä asiana kasvun tukemisen näkökulmasta näen, että yritysten tarvitseman työvoiman on voitava edelleen muuttaa Espooseen. Yhdyskuntarakennetta tulee suunnitella niin, että entistä keskitetymmällä palveluverkolla pystytään palvelemaan kasvavia tarpeita.

Tästäkin syystä Espoossa tulee panostaa kaupunkimaiseen rakenteeseen, jossa asumisen, liikkumisen ja palveluiden taso pystytään paremmin varmistamaan. Kaupunkirakenteen suunnittelu on tässä mielessä vahvasti myös menojen suunnittelua.

Näillä keinoilla pystytään kestävästi pääsemään kiinni tulevaisuudessa työllisen väestön mukanaan tuomaan kasvavaan tulovirtaan. Samalla täytyy haastaa hallitusta ja eduskuntaa aktiivisesti tukemaan kasvavia alueita infrastruktuurihankkeissa.